Break a leg, darling !

Olipas se!

Siis tosiaan, yhdeksän maissa tiistaina lähettiin ajaleen kohti Tamperetta. Ja Taysia. En ollu nukkunu juuri yhtään edellisenä yönä, mutta aamulla jännitys oli kokonaan poissa. Ootin vaan millasta kaikki tulee oleen. Jos oisin tienny tän kivun määrän silloin, en ois menny niin rauhallisena sinne. Kuitenkin, Taysis käytii ilmoittautumassa ja ooteltiin siinä yli tunti..:D Tässä vaiheessa lakkasin seuraamasta kelloa.. Jossain välissä sitten sairaanhoitaja tuli kyselemähän jotain ja antoi särkylääkkeen. Lääkärinkin kanssa puhuttiin, joka selitti vielä uudestaan mitä leikkauksessa tulee tapahtuun. En tajunnu oikein kuin että useampi haava tulee ja se paranee sitten joskus :D

Hetken päästä siitä mut ohjattiin sitten leikkaussaliin, joku lääkäri kävi kättelemässä ja hoitajat kyseli että jännittääkö. Ei jännittäny, nauratti vaan :D

Etenkin siinä vaiheessa kun tippa laitettiin ja sain jonkun naamarin kasvojen eteen, aloin nauraa kun kaikki oli jotenkin niin outoo :D

Jasit viimenen mitä kuulin oli et lääkäri sano jtn ' Nyt tulee sit nukutusaine. Se voi kirpasta' Emmä kyllä tuntenu mitään, enkä voinu sille mitään, ihan älytön(mut mahtava!) tunne!

Sit heräsin jossain ihan toisaalla, sattu, enkä saanu hetkeen silmiä auki :D

Nauratti, se hoitaja tais ihmetellä kun ilmoitin et sattuu paljon, oisko mun sit vai pitäny itkee?

Jaja sitten mut vietiin siin sängys lasten-ja nuorten osastolle, jos oli paljon kivoja hoitajia, etenkin se 'omahoitaja' oli tosi kiva! (:

Ilta meni sit siinä maatessa, välillä tuli hyvinkin huono olo, taisin jopa oksentaa, onneks se olo hävis melkein kokonaa seuraavana päivänä (: Sain paljo särkylääkkeittä ja ne nukutti aika kivasti, heräsin kyllä sit yöllä 1-3 aikaa kipuun ja sain lisää sitä pahanmakuista lääkettä..

Seuraavana päivänä kävi fysioterapeutti neuvomassa kaikkia jumppia ym. Sekä keromassa sen et kepit saan pois aikaisintaain kolmen viikon päästä ja rappusia taisin saada nousta vasta kuuden viikon jälkeen ilman keppejä.. Niin ja koululiikunnasta tuli vapautus 3kk ! :D

Takasin kotiin saatii lähtee siin yhen pintaan ja ai helvetti miten kipiää se auton tärinä otti! Ja sitten sain tosiaan kuulla lähes koko matkan että miks aion hakea sinne kouluun minne nyt aion maanantaina yhteishaussa hakea, enkä lukioon tai sinne mitä oon toisena vaihtoehtonakin miettiny..:D Mut, munhan valinta se on, eikä oo ees varmaa pääsenkö pääsykokeisiin, saati sitten niistä läpi tuon polven kanssa.. :P Jos se jää siitä kiinni, ajattelin käydä vuoden lukiota, jossei se tunnu hyvältä, haen ens vuoden yhteishaussa uudelleen (:

Tuun kyllä varmasti tylsistyyn kun vasta maanantaina pääsen kouluun, muttamutta, ehkä keksin jotain, voihan sitä vaikka kuvailla ja piirtää ja kirjotttaa. Ja mulle saa sitten soittaa ja tekstata (Ne joilla nyt numero on:D)! Soittelen kyllä takasin tai muuta sitten (: